ESP eli Ecosystem Service Partnership on maailmanlaajuinen verkosto luonnonsuojelun ja kestävän kehityksen edistämiseksi hyödyntäen tiedettä, politiikkaa ja käytännön ratkaisuja. Tänä vuonna verkoston maailmankonferenssi pidettiin Darwinissa, Australiassa kesäkuun lopulla. Active Life Labissa työskentelevä LISÄ-hankkeen projektipäällikkö Kati Kiehinen sai matkaltaan paljon uusia näkökulmia luontolähtöisten hyvinvointipalvelujen edistämiseksi.
Äkkiseltään voisi tuntua epäeettiseltä lennellä tuhansia maileja Australiaan luonnonsuojelun nimissä. Australia ja nimenomaan Darwin oli kuitenkin oleellinen paikka verkoston näkökulmasta. Tunnettu evoluutiotutkija Charles Darwin oli jo tykästynyt Australian rikkaaseen luontoon ja tämä kaupunki sai nimensäkin hänen mukaansa. Toki paikalla oli jo asunut tuhansia vuosia paikallinen larakea-heimo.
Kesäkuussa järjestetyn 11. konferenssin ideana oli jakaa inspiraatiota paikallisista innovaatioista ympäri maailmaa. ESP-verkosto koostuu tutkijoista, päättäjistä ja asiantuntijoista ja Darwinissa kuultiin monia käytännön esimerkkejä siitä, miten nämä kolme elementtiä oli saatu yhteen kestävien ratkaisujen puolesta.
Monet esitykset kertoivat siitä, miten tieteentekijät toivat oman osaamisensa paikallisen heimon kohtaamien ympäristökriisien ratkaisemiseksi ja miten he puolestaan toivat omat ikiaikaiset oppinsa siitä maasta ja paikasta, missä ratkaisuja etsittiin.
Vaikeinta tässä yhtälössä on kuitenkin sen kolmas ulottuvuus; politiikka. Tuntui siltä, että tieteentekijät ja paikalliset yhteisöt löytävät yhteisen sävelen helpostikin, mutta politiikkatasolle ratkaisujen vieminen on vaikeaa.
Pelkkä hyvä tahto ei riitä. Asioiden vieminen päättäjien pöydille vaatii sekin omaa osaamistaan. Hyvä tahto toki vielä jo pitkälle, mutta tarvitaan myös malleja siitä, miksi asioita kannattaa muuttaa.
Konferenssissa kuultiin useita asiantuntijapuheenvuoroja myös esimerkiksi sellaisista mallinnuksista tai järjestelmistä, joissa voitiin arvioida esimerkiksi investointien merkitystä kestäville ratkaisuille.
Kävin keskusteluja konferenssiviikon aikana käytännössä kaikista maanosista olevien ihmisten kanssa, myös alkuperäiskansojen edustajien kanssa.
Pohjois-Euroopan maiden edustajien kanssa tulimme usein siitä tulokseen, että me olemme täällä Euroopan ylisillä niin mahdottoman järkeviä – ja olemme siitä vielä ylpeitä. Toki on tärkeää, että valitut ratkaisut perustuvat tutkittuun tietoon ja ovat turvallisia (kuten vaikkapa hoitosuositukset).
Jäin silti miettimään, miten usein meillä hyödynnetään paikallisten ihmisten tai kulttuurien kokemuksia, muistoja, tapoja?
Toki olemme Suomen kamaralla tallanneet vasta noin 8000 vuotta emmekä suinkaan kymmeniä tuhansia vuosia, kuten aboriginaalit Australiassa. Silti väitän, että meillä on varmasti kokemuksia ja tarinoita ja muistoja paikoista ja tavoista, joita voisi tuoda tähän päivään.
Esittelin konferenssissa omaa väitöstutkimustani, mutta pääpaino oli kuitenkin siinä, mitä luontolähtöisiä innovaatioita Suomessa sosiaali- ja terveysalalla on jo tehty. Kerroin laajasti kansallisen tason tutkimuksesta ja innovaatioista, mutta erityisesti kaikesta siitä, mitä esimerkiksi LISÄ-hankkeen yrittäjät ovat kehittäneet.
Kuulijoita kiinnosti kovasti esimerkiksi suomalainen Terveysmetsä-konsepti, mutta erityisesti myös se, että esimerkiksi kuntoutusta voi toteuttaa luontoympäristössä. Kerroin hankkeessamme kehitetyistä innovaatioista tällä saralla.
Uskon, että meillä puolestaan olisi paljon hyödynnettävää siinä, että otamme rohkeasti omaan keinovalikoimaamme niin yritysten palveluissa kuin kehittämishankkeissamme kokemukset ja perimätiedon myös paikallisesti.
Konferenssiviikkoa väritti vahvasti paikallisten ihmisten vilpitön yhteys maahan. Australiassa on lukemattomia heimoja, joilla jokaisella on omat ”paikkansa”, kalliot, joet ja vesiputoukset. Näillä kaikilla on nimi ja tarina. Paikalliset heimot ymmärtävät sen, että ilman maata ei olisi heitä ja että kaikki mitä he tarvitsevat, he saavat sen lopulta siitä maasta ja paikasta.
Konkreettisia esimerkkejä tästä saimme kokea ekskursiolla erään paikallisen heimon edustajan alueelle ja Lichtfieldin kansallispuistoon. Kuulimme, näimme ja koimme vanhoja traditioita. Tajusin, että tällaisia samankaltaisia tarinoita ja muistoja itselläni on lapsuuden mummolasta.
Voimme vähintäänkin jakaa näitä tarinoita ja kokemuksia seuraaville sukupolville, mutta jäin miettimään sitäkin, että voisivatko alueemme yrittäjät saattaa matkailijoita näiden tarinoiden ja kokemusten äärelle myös? Se on jotain ainutlaatuista koettavaa, jota ei muualta saa.
Projektipäällikkö, Kestävä hyvinvointi, Active Life Lab Xamk, LISÄ - Lisäarvoa maaseutualueiden kehittämiseen korkean osaamisen luontolähtöisillä palveluilla -hanke
Väitöstutkija, Itä-Suomen yliopisto, Welfare, Health and Management doctoral program
Lähteitä:
ESP -verkosto: Ecosystem Services Partnership – Worldwide network to enhance the science and practical application of ecosystem services
LISÄ-hanke: LISÄ-hanke – Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
Litchfieldin kansallispuisto: Litchfield National Park | NT.GOV.AU
Terveysmetsä: esimerkki Anna metsän auttaa – Terveysmetsä
Active Life Lab on vuonna 2018 perustettu Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun tutkimuslaboratorio.
Active Life Lab perustettiin, koska väestön ikääntyminen ja sairauksien ennaltaehkäisy edellyttää yhä parempia ja vaikuttavampia hyvinvointipalveluita. Olemme kasvaneet kolmen henkilön tiimistä lähes 20 henkilön kansainvälisesti tunnistetuksi tutkimusyksiköksi.
Active Life Lab sijaitsee Mikkelissä Saimaa Stadiumilla osoitteessa Raviradantie 22 B.