Neville Owen kertoo lisääntyneestä istumisesta

Liiallisen istumisen terveysvaikutukset ja tutkimus

Tämä artikkeli käsittelee 1. osiota Neville Owenin esityksestä Active Life Labilla 8.6.2023.

Voit lukea ja katsoa 2. osion täältä: Kansanterveyden edistäminen vähentämällä istumista ja lisäämällä liikkumista

Nykymaailmassa teknologian kehitys on muokannut päivittäisiä rutiinejamme ja johtanut istuvampaan elämäntapaan. Active Life Labin seminaarissa 8.6.2023 arvostettu professori Neville Owen Australian Baker Heart and Diabetes Institutesta, jakoi silmiä avaavia tutkimustuloksia ja niihin pohjautuvia näkemyksiä tästä aiheesta. Professori Owen valotti esimerkiksi liiallisen istumisen ja ylipainoon liittyvien ongelmien välistä huolestuttavaa yhteyttä.

Maailman terveysjärjestö WHO:n vuonna 2020 päivittämät suositukset fyysiselle aktiivisuudelle ja paikallaanolon vähentämiselle vuonna 2020 sisältävät ensimmäistä kertaa suosituksen vähentää päivittäistä istumista. Seminaarimme ensimmäisessä osassa professori Owen esitteli vakuuttavia todisteita, jotka yhdistävät liiallisen istumisen kroonisiin sairauksiin, kuten diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin ja metabolisiin syöpiin.

Professori Neville Owen Active Life Labilla

"What we found in our study across all levels of physical activity - whether you were physically inactive, moderately active, or very active - the amount of TV time that you have is related to the likelihood of overweight, obesity and your body mass index."

"Se, mitä löysimme tutkimuksessamme kaikilta fyysisen aktiivisuuden tasoilta - olitpa fyysisesti passiivinen, kohtalaisen aktiivinen tai erittäin aktiivinen - TV-ajan määrä on yhteydessä ylipainon, liikalihavuuden ja painoindeksisi todennäköisyyteen."

Miten liiallinen istuminen vaikuttaa terveyteemme?

Ymmärtääksemme liiallisen istumisen vaikutuksia terveyteemme on välttämätöntä ymmärtää tämän modernin epidemian tausta, konteksti ja vaikutukset.

 

Paikallaanolon määrittely:

Paikallaanolo (sedentary behaviour) tarkoittaa mitä tahansa hereillä olevaa toimintaa, jolle on ominaista alhainen energiankulutus, johon liittyy tyypillisesti pitkiä aikoja istuma- tai makuuasennossa (alle 1.5 MET). Esimerkkejä ovat työpöydän ääressä istuminen, television katselu, elektronisten laitteiden käyttö tai pitkät ajomatkat ilman taukoja. Paikallaanolo eroaa fyysisestä passiivisuudesta, koska yksilöt voivat harjoittaa systemaattistakin liikuntaa, mutta elää silti pääasiassa liikkumatonta elämää.

 

Lisääntyneeseen paikallaanoloon vaikuttavat tekijät:

Useat tekijät vaikuttavat istumisen lisääntymiseen yhteiskunnassamme. Teknologinen kehitys on helpottanut istuvan toiminnan harjoittamista, mikä usein korvaa fyysiset tehtävät ja aktiiviset vapaa-ajan harrastukset. Muutokset liikenteessä, kaupunkisuunnittelussa ja työympäristöissä ovat myös vähentäneet fyysisen liikkumisen mahdollisuuksia. Lisäksi sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät, kuten lisääntynyt näyttöaika ja istuvat vapaa-ajan harrastukset, ovat entisestään jatkaneet istumisen käyttäytymismalleja.

 

Liiallisen paikallaanolon terveysvaikutukset:

Laajat tutkimukset ovat paljastaneet vahvan yhteyden istumisen ja erilaisten kroonisten sairauksien välillä. Pitkäaikainen istuminen tai liiallinen television katselu on yhdistetty lisääntyneeseen liikalihavuuden, tyypin 2 diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien, tiettyjen syöpien ja jopa ennenaikaisen kuolleisuuden riskiin. Nämä hälyttävät havainnot korostavat kiireellisten toimien tarvetta istuvan elämäntavan aiheuttamien terveysriskien lieventämiseksi.

Tutkimustuloksia istumisen vähentämisestä

Paikallaanolon ja aktiivisuuden terveysvaikutuksia on tutkittu havainnoimalla ja myös laboratorio-olosuhteissa, missä jatkuvaa istumista on tauotettu erilaisilla suunnitelluilla fyysisillä aktiviteeteilla. Samalla on voitu mitata kontrolloidusti myös koehenkilöiden fysiologisia muuttujia, kuten verensokerin ja insuliinin määrää. Pitkittynyt istuminen näkyy veressä lisääntyneenä glukoosina ja insuliinina, ja istumista tauottamalla saadaan niitä vähennettyä. Nämä muutokset ovat olleet vielä selkeämpiä intensiivisellämmällä aktiivisuudella ja ylipainoisilla henkilöillä. Istumisen tauottamisella on löydetty positiivisia vaikutuksia myös päivän aikaisiin mielialoihin.

Tunnetusti tutkimustulokset eivät anna yleensä yhtä oikeaa vastausta, mutta Owenin näkemyksen mukaan suositeltavaa olisi nousta istuvasta asennosta viimeistään puolen tunnin välein edes muutamaksi minuutiksi. Tunnin istumisen jälkeen vaadittaisiin jo enemmän aktiivisuutta. Sitä pidemmät yhtäjaksoiset istumisjaksot laskevat elimistön toimintaa jo huomattavasti.

Nykyään lupaava menetelmä paikallaanolon ja aktiivisuuden tutkimuksessa on lihasaktiivisuuden mittaaminen, mihin on käytetty EMG-antureita ja Suomessa Myontecin kehittämiä erityisshortseja. Kun istumme, ei lihaksissa tapahdu juurikaan mitään, kun taas heti ylös noustaessa ja liikkumaan lähtiessä voidaan havaita aktiivisuutta alaraajojen lihaksissa. Lihasten aktiivisuus lisääntyy sitä enemmän, mitä intensiivisemmin liikutaan. Lihasten toiminta vaikuttaa myös verenkiertoon ja aineenvaihduntaan, joten niiden aktiivisuudella on tärkeä merkitys tavoiteltavissa terveysvaikutuksissa.

Lihasaktiivisuuden merkitystä tyypin 2 diabeetikoiden terveyteen on selvitetty myös Active Life Labin ja Baker Heart and Diabetes Instituten yhteistyönä toteuttamassa OPTIMUS-hankkeessa, jota rahoittaa Suomen akatemia. Voit lukea tästä lisää OPTIMUS-hankkeen sivuilta.

Paikallaanolon tutkimuksen merkitys

Istuva käyttäytyminen ja sen terveysvaikutukset ovat nousseet viime vuosikymmeninä kansanterveysongelmaksi, mikä on lisännyt tarvetta sen tutkimukselle, seurausten ymmärtämiselle ja toimenpiteiden kehittämiselle. Paikallaanoloa onkin jo pitkään tutkittu havainnoimalla ja erilaisilla objektiivisilla mittareilla, kuten aktiivisuusantureilla. Tässä ovat tärkeimmät syyt, miksi tutkimus tällä alalla on tärkeää.

 

Paikallaanolon terveysvaikutusten selvittäminen:

Paikallaanolon tutkimuksella on keskeinen rooli pitkäaikaisen istumisen ja haitallisten terveysvaikutusten välisen monimutkaisen suhteen selvittämisessä. Suorittamalla tutkimuksia ja analysoimalla tietoja tutkijat voivat tunnistaa istuvaan elämäntapaan liittyvät erityiset terveysriskit. Tämä tieto antaa terveydenhuollon ammattilaisille, poliittisille päättäjille ja yksityishenkilöille mahdollisuuden tehdä tietoon perustuvia päätöksiä ja ryhtyä ennakoiviin toimiin lieventääkseen istumisen haitallisia vaikutuksia.

Kattavalla tutkimuksella voidaan tunnistaa paikallaanolon malleja ja suuntauksia, mikä auttaa tunnistamaan korkean riskin ryhmät ja väestöt. Tämä tietämys mahdollistaa kohdennettuja toimia ja räätälöityjä strategioita näiden ryhmien erityistarpeiden ja haasteiden käsittelemiseksi – esimerkiksi tyypin 2 diabetesta sairastaville. Ymmärtämällä tekijöitä, jotka vaikuttavat istuvaan käyttäytymiseen eri yhteyksissä, tutkijat voivat suunnitella interventioita, jotka ovat kulttuurisestikin tehokkaita.

 

Kansanterveysohjeiden kehittäminen ja niistä tiedottaminen:

Paikallaanolon tutkimus edistää näyttöön perustuvien kansanterveysohjeiden ja suositusten kehittämistä. Tutkimalla optimaalista tasapainoa fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon välillä tutkijat voivat antaa näyttöön perustuvia suosituksia terveellistä käyttäytymistä edistävien ohjeiden laatimiseen. Nämä ohjeet toimivat perustana kansanterveyskampanjoille, työpaikkainterventioille ja koulutusaloitteille, joilla pyritään vähentämään istumista ja parantamaan yleistä hyvinvointia.

Istuvan käyttäytymisen tutkimus edistää myös yhteistyötä tutkijoiden, terveydenhuollon ammattilaisten, poliittisten päättäjien ja yhteisön sidosryhmien välillä. Tuomalla yhteen eri alojen asiantuntijoita voidaan kehittää innovatiivisia ratkaisuja ja poikkitieteellisiä lähestymistapoja istuvan käyttäytymisen monimutkaisen ongelman ratkaisemiseksi. Yhteistyö nopeuttaa edistymistä ja tehostaa interventioita, mikä johtaa mielekkääseen ja kestävään käyttäytymisen muutokseen.

 

Globaalin paikallaanoloepidemian käsitteleminen:

Paikallaanolosta on tullut maailmanlaajuinen epidemia, joka vaikuttaa kaikenikäisiin ja -taustaisiin yksilöihin. Tämän alan tutkimus tarjoaa perustan istumisen suuruuden ja seurausten ymmärtämiselle maailmanlaajuisesti. Tutkimalla kulttuurisia, ympäristöllisiä ja sosioekonomisia tekijöitä tutkijat voivat räätälöidä interventioita eri väestöryhmille, mikä helpottaa yhteistä työtä istuvan elämäntavan torjumiseksi maailmanlaajuisesti.

Istuvan käyttäytymisen tutkimuksen laajentuessa sen merkitys tulee yhä selvemmäksi. Tämän alan tutkimus tarjoaa toivoa terveemmästä tulevaisuudesta paljastamalla terveysvaikutukset, antamalla ohjeita, tunnistamalla riskiryhmiä, edistämällä interventiostrategioita, edistämällä yhteistyötä ja puuttumalla maailmanlaajuiseen paikallaanoloepidemiaan. 

Neville Owen kertoi tästä istumistutkimuksen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta seminaarimme toisessa puheenvuorossaan.

Katso Neville Owenin esitys "Developing the observational and experimental science of sitting less":